Juhannusjuttuja

Juhannusta vieteltiin ukon sukulaisten ja ystävien kanssa, karvakavereita unohtamatta. Hyvä grilliruoka, uudet perunat. pihasauna ja lämmin palju kerrottuna ihanilla tyypeillä (ja katetulla terassilla kaasulämmittimineen) ovat omiaan luomaan leppoisaa juhannustunnelmaa. Suuremmilta sateilta vältyttiin, ja suunnattiin porukalla kylän rantaan katsomaan kokkoa. Siinäpä sitä maalaisromantiikkaa parhaimmillaan kun koko kylän väki vierailevine mökkiläisineen on kokoontuneena juhlistamassa keskikesää (...siis mitä kesää?). 

Juhannustaiat jäivät tältä juhannukselta tekemättä, mutta oman taikansa tarjosi yöllinen paluumatka Kyynärön tanssilavalta takaisin kotikulmille halki hiljaisten peltomaisemien, alla hyrrää 1962 rättikatto Pontiac Catalina. Kyllä, se nimenomainen ja samainen kuin Tie pohjoiseen-elokuvassa. Oonko muistanut mainita kuinka paljon rakastan jenkkejä?

Kiitos osallisille, juhannus oli leppoisa ja huikea, vaikka vihtaa en ukolta saanutkaan ja saunan lauteetkin korjattiin vain kerran ahkeran saunomisen takia. 

Eipä sitä ihminen enempää ympärilleen tarvitsekkaan, kuin riittävästi ruokaa ja rakkaita ihmisiä.

Juhlajuomat mamma-malliin.

Lisäistuin mallia pituusrajoitteinen: kaljalaatikko selän taa ja jo ylttyy polkimille!

Juhannuspäivän aalloilla muina laivakoirina.

Herra kesäheinä.

Hyvin kulki historiallinen puuvene.

"Hieman" väsyneenä, kyllä koti on paras paikka.

Breaking silence.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa reippaat puolivuotta. 

Syksy kaikkine kouluun liittyvine pakotteineen, kolmen joukkueen valmentaminen ja työt vei aivan kaiken energian. Eikä siitä arjestakaan nyt mitään mullistavia olis edes ollut kertoa, kun pitkälti mentiin sen yhden ja saman syklin mukaan. Töihin valmentaan töihin kouluun töihin valmentaan töihin kouluun.... 

Vuodenvaihteessa päätin ryhdistäytyä, pienen lomareissun jälkeen karsin Tampereelle TSC rascalsiin, aikuisten b-joukkueeseen ja aloin harrastaa pitkästä aikaa tosissani kilpacheerleadingia. Motivaatio oli korkeella ja riemu uuden oppimisesta ja onnistumisesta huipuissaan. Ainoana vaivana älyttömät vatsakivut jotka kuvittelin johtuvan heikoista vatsalihaksista, ja muutenkin huonosta kunnosta kun treenistä palautuminen kävi voimille, ja lensipä oksennuskin kesken reenien. Joukkuekaverikin ihmetteli että mikä mussa on vikana kun kuitenkin suht hyvässä kunnossa olin (ainakin kuvittelin).

Helmikuun 9. päivä 

No selvishän se syy.

Lopetin treenaamisen ja kas kummaa kun vatsakivut loppu. Toki otti päähän jättäytyä heti uudesta joukkueesta mammalomalle, mutta lapsen ollessa toivottu mutta lääkärien mukaan lääketieteellisesti mahdoton, en halunnut ottaa riskejä. Valinta oli siis selkeä.

Positiivisen testin tehdessäni oli raskaus niinkin pitkällä kuin viikolla 7. Viikosta 9 alkoi oksentaminen joka oli ympärivuorokautista, ja kesti viikolle 15, mikäli ihan oikein muistan. Hienoa aikaa. Todella hienoa. Jos en oksentanut, nukuin. Jos en nukkunut, oksensin. Heräsin yöllä oksentamaan. Aamulla raahauduin viimeisillä voimilla töihin, ja sinnittelin työpäivän toisinaan oksentaen, toisinaan nuokkuen, kävin vetämässä reenit uudelle joukkueelle jonka ohjaksiin hyppäsin, ja kotiin nukkumaan. 

Alkuraskaus on upeaa aikaa. Toisinaan oli lähellä etten sähähtänyt päin näköä niille jotka hehkutti raskausaikaa ja ah sitä energiaa jota heillä oli! Itse peiliin katsoessa tuntui että sieltä tuijotti takaisin joku joka oli nääntymiskuoleman ja sosiaalisen itsemurhan välillä. 

Onneksi elämä alkoi helpottamaan väsymyksen ja pahoinvoinnin laannuttua, olen siis onnekas eikä pahoinvointini ole kestänyt läpi raskauden, kuten viime vuonna toisella perheessämme odottaneella äidillä. Tosin henkisesti valmistauduin tähänkin vaihtoehtoon :D

Raskausviikko 22

Nyt elellään viikolla 25, ja raskausaika ON hienoa. Tokikaan en ole riesoilta välttynyt, muun muassa symfolyeoosi joka vie kävelykyvyn, on ollut mielenkiintoinen tuttavuus. Mutta kaveri pömpässä on liikkuvainen, energinen, sosiaalinen tapaus joka ilahduttaa tulevan äidin ja isän elämää jo nyt enemmän kuin arvata saattaa. 

Onkin enemmän kuin otollinen aika elvytellä blogi eloon, joten stick with me ok?

I love you now more than yesterday, less than tomorrow <3

Pikku aktiviteetteja

Aamuisesta uhoamisesta huolimatta, jouduin luopumaan peiton ja tyynyn tarjoamasta turvasta. Sain kuitenkin edes yhden järjellisen asian aikaseksi tänään, Hartsalle on tallipaikka talveksi katottu, älyttömän halpa ja vielä lähellä. Luottavaisin mielin siis huomenna viemään mopo talviteloille.

Ilta onkin mennyt askarrellessa...

Luovuus kukoistaa

Ööö mitä täst tulee?

Elämäni ensimmäiset cheer-rusetit mun pikkutytöille! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. En ole vielä polttanut sormia kuumaliimapistoolilla. Eiköhän sekin vielä onnistu :D

Onks pakko jos ei taho?

Tiedättekö ne aamut kun on vaan mahdoton repiä itseään sängystä ylös? Peitto painaa tonnin ja tyynykin olis niin hyvin? Jep. Meillä on sellanen aamu tänään. Taidan suoda itselleni vielä yhden Pako-jakson verran köllimisaikaa, mikä tarkoittaa yhden anatomia&fysiologian tehtävän tekemistä. Win-win vai itsensä huijaamista? Mene ja tiedä.

Tässä vielä pläjäys huumoria tuntureiden keskeltä, voin kertoa että viime talvena soi mökissä pariin otteeseen...

Tämän päivän hyvänmielen-aiheuttajat.

Syntymäpäivälahjaksi saatu, ukon tekemä peili. Vanha ikkunan poka, johon porasi koukut koruille, ja askarteli köysirinkulan (jolle en tiedä varsinaista nimitystä, saati käyttöä, mutta ihana se on).
Totaalinen yllätys ja paras syntymäpäivälahja!

Jo kauan paikkaansa odottanut hylly päätyi viimein seinään, ja sain osan arvokkaimmista keräilymukeistani keittiön kaapeista esille. Loput odottavat seuraavaa hyllyä visusti kaapissa, ja kaupassa tarjolla olevat mukit on meidän taloudessa käyttömukeja. Ne jos hajoaa niin ainakin saa vielä kaupan hintaan hankittua uuden...

Lokakuisen illan auringonlasku.

Melkein vetää vertoja Balin auringonlaskuihin.












Viimeisimpänä, liityin tänään Facebookissa Edes yhtenä päivänä maailman tärkein-ryhmään. Ryhmän on perustanut 16-vuotias tyttö, erään äidin tempauksen inspiroimana. Ryhmän tarkoitus on tehdä hyvää, aiheuttaa hyvää mieltä ja saada autettavat saamaan itsensä tuntemaan tärkeiksi, välitetyiksi ja erikoisiksi, koska he ovat juuri oma ihana itsensä. Ryhmä on perustettu viikonloppuna, ja sillä on jo yli 15000 jäsentä, valmiina auttamaan, tai avuntarpeessa. Jopa Jethro Rostedt on noteerannut ryhmän, ja lähtenyt omalla tavallaan toimimaan. Aivan mahtava ja kauaskantoinen ajatus. Hyvä Äiti, joka sait tämän kaiken liikkeelle!

Keskiyön sydänkohtaukset

Tämä pieni päiväunia vetelevä pallopää aiheutti toissa yönä sydänkohtauksen kanssa-asujilleen. Päästin Pojun takapihalle iltapissalle, (mikä meillä tarkottaa sitä että tunti-pari iltaruuan jälkeen käy tekemässä isot ja pienet hädät takapihalla, ja tulee sitten raapimaan terassin ovea että päästäkää ny hyvät ihmiset hänet sisälle mikäli ei ole ehditty huutelemaan. Tämä toimenpide kestää 5-10 minuuttia.) ja kun menin huutelemaan kaveria, ei näy eikä kuulu. Huutelin ja viheltelin lisää takapihalla, ei tulosta. Menin etupihalle huutelemaan, josko olis tapansa mukaan ehtinyt tallirakennuksiin tutkimaan entistä maatilaelämää, vaan ei koiraa näy. Nyt alkoi jo oikeasti huolestuttamaan, sillä Poju pysyy normaalisti omassa pihassa, etenkin kun on pimeää ja kylmää, sillä kaveri tahtoo hyvin pian takaisin lämpöseen viltille köllimään.

KarkuriPoju päiväunilla.

Tässä vaiheessa ukkokin kaivo ittensä sängystä ylös ja molemmat paineli pihalle taskulamppujen kanssa. Huudeltiin, vihelleltiin, kierrettiin tonttia ja mettää ja metässä kulkeva pururata ja läheinen asuinalue. Ei näy. Soitin paikalliseen eläinhoitolaan jonne löytöeläimet toimitetaan ja annoin tuntomerkit toiveena että joku yksinäinen lenkkeilijä olisi osunut kohdalle ja napannut mukaansa tarkoituksena toimittaa heille. Tietenkin todennäköisimpänä pidin koiran joutuneen jonkun metsäneläimen suihin (vaikka tällä seudulla tuskin ihan kovasti niitä on, ottaen huomioon kolme uutta asuinaluetta jotka viime vuosien aikana on näille leveyksille pystytetty), tai koiran satuttaneen ittensä mettässä tai pudonneen viimeisen kerran kiveltä tai muuta yhtä positiivista. Puoli tuntia koiraa haettuani tuloksetta, palasin pihaan kiertämään vielä kerran terassin aluset ja muut normaalit piilot, mutta ei jälkeäkään. Ukko oli lähtenyt autolla ettimään, ja palasikin pihaan vähän jälkeeni. Avasi matkustajan puolen oven ja sielä etupenkillä omalla paikallaan istui reipas ja iloinen Poju.

Koira oli viereisen asuinalueen toisella laidalla jolkotellut vastaan suunta kohti kotia. Ukko kertoi että pihassa on parina päivänä pyörinyt tuntematon kissa, jonka perään Poju ilmeisesti on lähtenyt. Sisälle kun päästiin pyöri koira iloisena ja onnellisena tajuamatta yhtään minkä takia emännän naama on itkusta punainen ja nenä valuu räkää, ja odotti saavansa namia. Minä pyyhin räkää poskelta, haukuin paskapääksi ja komensin omaan sänkyynsä nukkumaan, missä köllikin koko yön omalla paikallaan emännän vieressä. Onneksi onneksi onneksi oli jo niin myöhäinen ajankohta että autoliikennettä asuinalueella ei siihen aikaan enää ole, tai ylipäänsä tällä suunnalla. Säikähdin sanoin kuvaamattoman paljon, Poju on lähes 7 vuotta ollut ystävä ja kumppani ja äärettömän tärkeä asia elämässäni, ja pelkäsin että yhteinen taival katkeaa aivan liian aikaisin. Onneksi tällä kertaa loppu hyvin kaikki hyvin, ja mikäli se minusta on kiini, toista kertaa ei tule.

Mitä Mymmlan lukee?

Oon monta vuotta lukenut blogeja. Muodista, sisustuksesta, elämäntyyleistä, milloin mistäkin. Ajan kuluessa ja oman maun muuttuessa (vai vakiintuessa?) blogivalikoima on laajentunut ja supistunut, mutta haluan nyt esitellä teille pari joita seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Parolan asema

Parolan asema kertoo nimensä mukaisesti Parolan vanhan rautatieaseman muutoksesta yhteiskunnan kulmakivestä uusien omistajiensa idylliseksi kodiksi. Mielettömän luovia ja kekseliäitä ratkaisuja, vanhaa ja modernia sopivassa suhteessa toteuttavaa sisustusta. Bloginpitäjän innovatiivisuus on noteerattu suuremmaltikin, häneltä on julkaistu kaksi sisustuskirjaa (jotka ovat edelleen lukulistalla käsiin asti ehtimättä), blogi on valittu Gloria-lehden vuoden 2012 parhaaksi sisustusblogiksi, asemalta on kuvattu Blogistaniaan jakso ja blogia julkaistaan sekä suomeksi että englanniksi. Vaikka ihan yksyhteen ei sisustusmakumme mene, on blogi äärettömän inspiroiva ja opettavainen, tälläiselle vasen käsi kyynärpäätä myöten keskellä oikeaa kämmentä-sisustajalle.

Pastanjauhantaa

Kahta reseptiä ehtinyt kokeilemaan, kun aika on mennyt lähinnä kuolatessa, miten joku osaa? Blogi on ollut pystyssä 8 vuotta, ja minä löysin sen vasta hiljattain. Herkullisia, haastavia reseptejä jotka pakottavat poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Tai ainakaan mulle ei ole tullut mieleen tunkea mihinkään ruokaan neljää valkosipulin kynttä ja hunajaa samalle pannulle. Tai sitten mä olen vaan suppea Saarioisten äitien ruokkima uusavuton. Sekä minä että mies hurahdettiin jauhantaan, ja tämän päivän Pollo Limoncello sai molemmilta 10 tähteä ja papukaijamerkin. Selailua helpottaa kategoriat jakava linkitys; blogin yläreunasta löytyy linkit niin pikkupurtavalle, kalaruuille kuin juomillekkin. Tämän parissa varmasti vierähtää ilta jos toinenkin.

Stella Harasek

Stella Harasek karkasi Olivialta omille teilleen, ja kirjoitti loppuun huippusuositun bloginsa Paras aika vuodesta. Tuota blogia hän piti monta vuotta, käsitellen rocknäkökulmasta muotia, sisustusta, musiikkia, elämää, ystäviään, mäyräkoiria, iloja ja suruja. Henkilökohtaisesti olen iloinen tästä suunnanmuutoksesta ja päätöksestä lähteä omalle polulle, sillä loppumetreillä Paras aika vuodesta ei enää säväyttänyt. Uuden blogin myötä on ihana huomata kuinka bloggaaja on saanut uutta potkua blogiinsa. Stellalla on viehättävä tapa kirjoittaa, se mukaansa tempaava ja kevyt. Pienenä lisänä mainittakoon valoisa hymy, surffitukka ja inspiraatiopuuskia aiheuttava maku niin pukeutumisen kuin sisustamisen suhteen. Harkitsinpa hetken mäyräkoirankin hankintaa, kunnes tulin järkiini. Tosin se täydellinen villaneule syksyn kylmyyttä torjumaan on edelleen löytämättä... Metsästys jatkunee tänä syksynä!


Tässä pari tutustumisen arvoista, toivottavasti nautitte yhtä paljon kuin minä!